Wednesday, April 27, 2011

Kateellinen Katelle? Nääh...

Tämä blogi ei tee poikkeusta. Tottakai aion kommentoida kuninkaallisia häitä, edes jotenkin...

Washington Postissa kerrottiin tänään vuoden 2006 Miss District of Columbiasta, Kate Michaelista, joka on Kate Middletonin (liki) kaksoisolento. Neiti Michael on täkäläisissä piireissä tunnettu "social butterfly" tai "glambassador" ja hänellä(kin!) on suosittu b l o g i nimeltä  K Street Kate.

Kate.

K-kadun Kate. Jolla on blogi.
Ja tässä yksi hyvin washingtonmainen elämänohje em. Katen haastattelusta em. blogissa:
Any advice on how to balance personal and professional socializing?
"Live your life as if you're some day running for office, and your fans and friends will forever respect you."

Nooh, joillekin meistä tämä neuvo kyllä valitettvasti tulee liian myöhään...

Arki se vasta juhlaa on

Pääsiäisestä päästiin, ja elämä on Washingtonin Mount Pleasantissa palaamassa uomiinsa. Miehen otsaan ilmestyi heti lomalta palattua pari syvää ryppyä, oma arkeen paluuni on sujunut kivuitta. Johtuisikohan se siitä, etten varsinaisesti ööö ole töissä..., hmm.

Lapsia tuli matkalla ikävä, mutta nyt ei enää sitäkään murhetta ole... Niinpä ajattelin lähteä huomenaamuna New Yorkiin. Ystäväni on Suomesta siellä lomalla, ja bussit kulkevat.





Karkit on syöty, kukat ovat kuihtuneet, koristeet kerätty pois - sitä se arki teettää.

Sunday, April 24, 2011

Havuja, prkl!

Loma loppuu.

Erään yhteishuoltajakohtalotoverini Facebook-statusta mukaellen voin todeta: "..Olen jemmannu arvoesineet ja syäny kaikki herkut. Löysänny hermoja ja kiristäny moraalia. Oon myös juossu niin pal ulkona, et jaksan helposti viettää taas iltoja kotona. Nii ja korvatulpat on esillä ja ääni avattuna. Mä oon niiiin valmis [palaamaan kotiäidiksi Washingtoniin] ♥ ..eiku, äh, öh... EN OOO!! Ääääääääääääääääääääääää!" 


Saankohan voodoo-nukeista voimaa äitiyden suorittamiseen...?

Saturday, April 23, 2011

Gumbo on "amerikkalaisinta" ruokaa

Opimme loman aikana tekemään luisianalaisia herkkuja, kuten gumboa ja pralineja. Kiitos New Orleans School of Cookingin mainion kokkauskurssin. Chef Mike (kuvassa alla vas.) kertoi kokkauksen lomassa cajun ja créole -keittiöiden historiasta lennokkaalla tavalla. Ruoka syötiin tietysti lopuksi, ja se oli taivaallista.

Mike otti yleisöstä avustajakseen nuoren Jasonin (oik.), joka kertoi haluavansa kokiksi.
Roux eri vaiheissaan (pannulla tehty jauho-öljysuuruste)
 
Valmis gumbo *nielaus* (ohje lopussa).
Gumbo = kana/makkara/katkarapu/vegekeitto, jonka voi syödä keittona tai riisin kanssa jos se on tehty paksummaksi.

Pecanpähkinäpralineja à la Jason.
Kurssi oli informatiivinen kaksituntuinen, ja palautti uskomme amerikkalaiseen keittiöön. Luisianalainen intiaani-espanja-amerikka-ranska-orjataustainen "melting pot" -keittiö on Chef Miken mukaan oikeinta "amerikkalaista" ruokaa. Ja siihen pätee sama, mikä kaikkeen hyvään ruoanlaittoon - paikalliset, tuoreet ainekset, yksinkertaisuus ja improvisointi tarpeen tullen.

Chef Mike sanoi, että omaa ruokaa pitää muistaa kehua. Pidetäänpä mielessä.

Gumbo (10-15 annosta)


1 cup öljyä (ei oliiviöljyä)
1 cup vehnäjauhoja
- tee näistä hitaasti pannulla koko ajan sekoittaen "roux"-sekoitus, joka toimii keiton suuruksena. Roux saa olla aika tummaa ks. lusikkakuva -


4 cuppia silputtua sipulia
2 cuppia silputtua selleriä
2 cuppia silputtua vihreää paprikaa
1 rkl puristettua tuoretta valkosipulia
- paiskaa nämä roux'n sekaan pannulle ja anna pehmetä, koko ajan sekoittaen -


1 kana (luut poistettu, pilkottu, esikeitetty)
- viskaa kananpalat sekaan (ja siirrä keitos pannusta isohkoon kattilaan...), lisää kanalientä (n. 8 cuppia) seokseen tarpeen mukaan, anna kiehua noin tunnin ajan pienellä liekillä, välillä sekoittaen -


- koristele/mausta keitos vielä silputulla ruohosipulilla (2 cuppia) -


Valmiin keittoannoksen päälle saa kukin ripauttaa Joe's Stuff cajun-maustetta, Filé-suurusta/maustetta sekä tabascoa oman maun mukaan. Tarjoile patongin kanssa.

Muista omakehu!

Friday, April 22, 2011

Ogdeniin kandee mennä torstaina

Jusunplavita, että lomailu on mahtavaa. Olimme eilen kokkauskurssilla (siitä tulossa oma postaus) ja sen jälkeen menimme museoon nimeltä Odgen Museum of Southern Art. Sinne pitää nimenomaan mennä torstaina sulkemisajan jälkeen klo 18-20 (neuvoo Lonely Planet), koska silloin siellä voi katsella taidetta elävän musiikin säestyksellä drinkkejä nautiskellen.



Museossa oli hauskan "provinsiaalinen" tunnelma, ihan kuin Tampereen kulttuurielämä olisi seurannut. Yksi hillbilly yritti minua jopa iskeä sillä välin, kun Markus oli vessassa. Kysyin onko tässä baaritiskin jono ("queue"), ja siitä se juttu sitten lähti. Amerikassahan sanotaan "line", ja hän arvasi minun olevan Euroopasta. Voi sitä onnea, kun selvisi, että olen opaskirjoineni niinkin kaukaa kuin Suomesta. Ja sitten Markus tuli vessasta.



Illan stara oli Mississipin oma poika, ex-nuorisorikollinen, kantri/southern-muusikko Jimbo Mathus, jonka cd:n tietysti nimmarilla varustettuna kahden ison gin&tonicin jälkeen hankimme. Jep! Erittäin mukava ilta.

PS. lämpöasteita on illallakin +27 Celciusta :))))

Wednesday, April 20, 2011

Etelän pellen kauneuspäivä

Kävin tänään laittamassa kynnet ja nyppimässä kulmat. Southern Bellen täytyy tehdä mitä Southern Bellen täytyy. Lisäksi löysin eilen tällaisen kaulakorun. Minulla on varmaan ollut samanlainen "etelästä" ostettu lasihelmikääty joskus muinoin. Sopii itseasiassa hienosti vaikka työasuun tai iltamekkoon, eikös?

Toinen New Orleansin löytöni on Organix-merkkinen kookoksentuoksuinen "hiusseerumi". Sitä hierotaan ihan pikkuisen pyyhekuivaan tukkaan, sitten kiiltää, ja tuoksu on ihana! Se estää vähän hiusten kihartumista täällä etelässä, kun on niin kuumaa ja kosteaa. CVS:stä (hyvinvarustettu apteekki) ihan, eikä ollut kallis.


Huono- ja lyhytkyntisenä tykkään ranskalaisesta...
Mani+pedi+kulmien vahaus maksoi yhteensä vain 50 dollaria. Hoito tapahtui selkää hierovassa tuolissa ja kesti vajaa pari tuntia. Sanoisin, että hyvä hinta-laatu-suhde. Hoitola vaikutti vietnamilaisten perheyritykseltä - jopa vanha isä siellä heilui raspin varressa. 

April's Nails, 138 Carodelet Street, voi mennä ilman ajanvarausta. Kiva paikka.

Tuesday, April 19, 2011

Iltakävelyllinen

New Orleansissa edelleen. Nälkä ajoi meidät jälleen iltasella hotellista kadulle. Kävelimme Bourbon-streetiä Esplanadille (!) asti ja nappasimme taksin Lonely Planet -oppaan suosittelemaan ravintolaan - kaukana tyypillisimmistä turistirysistä. No, löytyihän tuo jostain sataman mutkasta.
Mekko päälle ja menoksi.
Bourbon Street Jazz Jam.

Elizabeth's, 601 Gallier Street, "a quitessential New Orleans Restaurant in a quintessential New Orleans neighborhood" (Lonely Planet)

 Kylläpä tämän jälkeen taas nukuttaa. Hyvää yötä...

Persun painajainen!

Saavuimme eilen lomakohteeseemme New Orleansiin ja olemme tänään naureskelleet, että meno on kuin persun painajaisesta. Mutta meistä täällä on i h a n a a !!! KIITOS VUOSI 2011!!!

Ilma on ensinnäkin kuin lehmän henkäys. Hiki tiivistyy kahviloiden ikkunoihin...

Meidän piti jo aamupäivällä ostaa tällaiset nolot hatut, että jaksetaan auringossa.

Po' Boy? Jambalaya? Gumbo? Mitäs nää oikein...??
Ilman jäitä, kiitos...
Mother's Restaurant.
Ei se mitään, jos dödö pettää. Et ole yksin...
... Vessapaperi on kosteaa, kaduilla haisee, ruoka on outoa, hygienia olematonta... ja tässäkin varmaan joku homopari kuuntelee jotain neekerijazzia ihan muina miehinä ja keskellä päivää!



Nähtävää riittää varmasti koko viikoksi, ihan laidasta laitaan.

Hotellimme on lievästi sanottuna pompöösi mutta kaiken kruunaa kattoterden uima-allas. Markus ihmettelee miksi halusin altaan, jos en kuitenkaan siinä UI... uu-ahhahaha! Mitenkähän tämän nyt taas sitten selittäisi, että tuo ymmärtää??