Wednesday, March 30, 2011

Mustavalkoista ja eläinkuoseja

Olohuoneemme alkaa olla kahta (pienehköä) nojatuolia vaille valmis. Ehkä joku sivupöytä, pöytälamppu tai muu vielä mahtuu joukkoon. Olen erityisen tyytyväinen monesti mainitsemaani sohvapöytään ja huoneen väritykseen: musta, valkoinen, beige + eläinkuosit.




 
Ja kas, naapurin Barack on kylässä meillä, ja näyttää hänkin viihtyvän hyvin olkkarissa.

Appivanhempien työleiri OSA 2

Tänään keksin eilisten puutarhahommien uuvuttamille appivanhemmilleni puuhaa yläkerrassa. Juhani fiksasi verhotangon paikoilleen ja Anni ompeli käsin verhon ja siihen rinkulat. Nyt on lastenhuoneessa vähän lisää vihreää.

Myös nämä vihreääkin vihreämmät Fatboyt ovat matkalla lastenhuoneeseen. Saimme ne postissa vasta, ja ne ovat jämähtäneet toistaiseksi alakertaan. Leikit ovat kesken, lapussa lukee "ÄLÄ koske", joten... Odottelen sopivaa hetkeä.

Helmikuussa tilaamani Eamesin surffilautapöytäkin saapui jo kerran. Se oli kuitenkin rikki. Ja viime tiistaina saapui pöytälevy, ja nyt on pöytä paikoillaan kertaalleen purettuna ja kasattuna. Pöytä on TOSI matala - ja melkein joka päivä nimensä mukaisessa käytössä. Lapsiperheessä kun ollaan. (Onneksi pöytä on vankkaa tekoa, ja lapset vielä suht kevyitä.)

Hei retiisit, nyt!!!

Teimme eilen appivanhempieni kanssa vähän puutarhahommia. Haravakin sanoi sopimuksen irti Annin rautaisessa otteessa. Siistimme takapihan luiskan lakastuneista lehdistä, puunasimme etupihaa ja suunnittelimme uusia istutuksia. Nyt odotellaan loppuviikoksi luvattuja sateita, että kasvukausi etenisi.




Sisätiloissa seurailen taimieni kasvua non-stoppina. Retiisit siirsin jo väljempiin multiin. Mutta suuttuivat siitä penteleet, ja nyt makaavat pitkin pituuttaan velttoina ilman minkäänlaista halua näyttää vähääkään retiiseiltä... Hei, c'moooon! Nyt ylös sieltä!!!

Ovat ressut ihan itsarin partaalla, kun joutuivat pikkupurkista isoon lootaan.

Monday, March 28, 2011

Kuvia New Yorkista

Pitäisi varmaan perustaa Facebookiin ryhmä "I survived New York with kids", haha!

Viikonlopusta isossa ompussa tuli kiva, vaikka "vähän" alkuperäisistä tavoitteista jouduttiinkin lasten takia tinkimään. Meitä oli iso porukka matkassa, kun Markuksen vanhemmatkin ovat juuri vieraisilla, ja menimme Washingtonista autolla "kuusi päällä". Tässä minun ja lasten kokemuksen pääkohtia.

Hotelli aivan Keskuspuiston kupeessa oli - lasten takia - valtavan hyvä valinta.
(Mistä luonnollisesti saan kiittää itseäni.)
Puiston eläintarha ei ollut suurensuuri mutta sitä kivempi.
Satuimme parahiksi paikalle seuraamaan merileijonien ruokailua.


Oli vaikuttavaa nähdä jääkarhuja lähietäisyydeltä. Ne olivat varmaan 10 metrin päässä.

Yritin kolmea apinaa samaan kuvaan, mutta kaksi ehti jo hilpaista tiehensä...
Lasten eläintarhan puolella pääsi ruokkimaan.
 Tutustuimme myös FAO Schwarz -lelukauppaan 5th Avenuella. Leluja kolmessa kerroksessa, The Big Piano... Aika kova juttu 6-, 8- ja 39-vuotiaille.

 




 
 
Mammu ja monsteri.
"Pilvenpiirtäjä" oli myös pakollinen kohde. Saimme liput Rockefeller Centerin huipulle runsaan tunnin odotusajalla, ja haukkasimme pikaruokaa sillä välin.



Luimme opaskirjasta, että Empire State Buildingiin iskee 500 salamaa vuodessa. Tornissa on onneksi ukkosenjohdatin.

Sunnuntaina lapset saivat valita, mennäänkö heidän kanssaan lasten museoon vai Keskuspuistoon. Okei, Keskuspuistoon siis, Diili-Trumpin kunnostamalle luistinradalle, hop!

Suomalaislapsi ei viihdy sisällä...

 
Luikkarien päivävuokra ja luistelumaksu oli joitain kymppejä.
Kävimme yhtenä iltana syömässä italialaista, muuten elimme Starbucksin "pullilla" ja hodareilla, joita myytiin kadunkulmien keltaisista nakkikojuista.

Lisämateriaali: Tunnelmia automatkalta...


Tullessa: Siellä se on!
 Yli viiden tunnin ajon jälkeen tupsahdimme Lincoln-tunnelista suoraan Manhattanille.

Bye Big Apple! See you soon!!

Thursday, March 24, 2011

Lulu luppakorva säikäytti

Maia oli eilen jo iltakylvyssä, kun naapurimme soittivat ovikelloa tosi huolestuneina. Heidän koiransa Lulu oli livahtanut ulos, ja he arvelivat sen voineen ehkä tulla meille. Luis halusi ehdottomasti liittyä naapurin äidin ja pojan etsintäpartioon.

Partio palasi puolen tunnin päästä kotiin väsyneenä mutta v o i t t o i s a n a. Lulu oli löytynyt!

Lulu paistattelee.
Lulun katoamista, ja etenkin l ö y t y m i s t ä, on tänään kerrattu loputtomasti. Vanhempina olemme naapurien kanssa aivan hiton iloisia siitä, että tarinalle saatiin näin onnellinen loppu tällä kertaa. Säästyimme mahdollisesti v u o s i e n spekulaatioilta, iltakeskusteluilta, valkoisilta valheilta ja muilta sepitteellisiltä hypoteeseilta siitä, miksi Lulu päätti jättää 8-vuotiaan isäntänsä Benin sekä kotinsa ja juosta auton alle, palaamatta koskaan. Pffff...

Tuesday, March 22, 2011

Carmenin tarina kaihertaa

Ilmoittauduin lasten koululla mukaan yhteen vanhempainyhdistyksen projektiin. Projektissa haastatellaan oppilaiden vanhempia, sen työnimi on "Everyone Has a Story". Tarinat on tarkoitus julkaista jossain muodossa, kunhan saadaan sopiva määrä kasaan. Haastattelut järkyttävät aina kovasti mieltäni.

Kotimaansa iäksi jättäneiden siirtolaisten pakomatkat äärimäisestä köyhyydestä Pohjois-Amerikan ihmemaahan ovat sykähdyttäviä. Lapsuus el salvadorilaisella maaseudulla on jollain minua nuoremmalla viiden lapsen äidillä ollut yhtä raatamista. Koulua ovat onnekkaimmat käyneet 4-8 luokkaa. Sitten on opiskelu tyssännyt joko avioliittoon tai köyhyyteen tai molempiin.

Nämä ihmiset eivät enää usko voivansa saada koulutusta ja hyvää ammattia. Nyt on heidän lastensa vuoro, ja moni lähettää rahaa kotimaahan jääneelle sisaruskatraalle. "Pikkusiskoni opiskelee toista vuotta yliopistossa. Lähetän hänelle joka kuukausi 200 dollaria", kertoi Carmen meille tänään. "Minä en vain halunnut jäädä sinne. En halunnut tehdä niin raskasta työtä koko elämääni, ja minua halutti saada jotain parempaa syötävää kuin maissitortilloja ja papuja", hän sanoi.

Kuva on El Salvadorista mutta ei liity Carmeniin.
Amerikasta Carmenille oli kerrottu, että maassa on tosi puhdasta kaikkialla. "Ajattelin silloin, että haluan olla yhtä puhdas kuin kaikki amerikkalaiset", hän muisteli. Hän tuli maahan laittomasti vuonna 1998, toisella yrittämällä. Ekakerralla hänet palautettiin Meksikosta kotimaahansa. Sittemmin hän on mennyt täällä naimisiin maanmiehensä kanssa, ja hänellä on nyt työlupa. Kotimaassaan hän ei tietenkään voi lähteä käymään.

Tervehdin joka aamu koululla Carmenia, joka syntyi majassa puiden alla. Hänen isänsä tapettiin sisällissodan (1980-92) tuoksinassa. Carmenia tuolloin odottanut äiti joutui pakenemaan kylästä. Myöhemmin äiti meni uusiin naimisiin ja Carmenille syntyi 5 sisarusta lisää, isoveljen lisäksi... Carmen lähettää rahaa kotiin, vaikka sisarukset ovat nyt jo aikuisia, ja äidille Carmen rakennutti talon tehtyään kolme vuotta töitä Amerikassa.

Lapsuuden haave kouluttautua toimittajaksi tai sihteeriksi on jäänyt.

Aika monet koulumme vanhempien tarinat noudattelevat tätä kaavaa. Valtaosa perheistä (71%) on hispaanoja, 14% mustia, 9% aasialaisia ja 6% valkoisia. Tulotaso on sellainen, että 80% perheistä on saanut alennusta välipalamaksuihin - nyt ruokailu on muutettu kaikille ilmaiseksi. Ei siis mikään eliittikoulu... vaan aivan ihana lämminhenkinen, inhimillinen ja lapsia rohkaiseva, kaksikielinen koulu! We love it! La queremos tanto!

Sunday, March 20, 2011

Olkkari... eikun ruokasali

Jokaisessa kodissa on se yksi huone, jossa AINA ollaan. Joskus se on olohuone, mutta aika usein myös joku muu huone. Keittiö, ruokailutila tai makuuhuone. Meillä oleskellaan lähes aina isossa ruokasalissa; täällä me syömme, teemme läksyt, puhumme Skypessä, luemme lehdet ja räpläämme läppäriä. Täällä myös leikitään, ja sotku on usein sen mukainen.

Ruokasalin vieressä on pieni aamiaishuone, jonka isoista íkkunoista näkyy takapihalle.

Taulut ovat Markuksen äidin Anni Sovalan. Ripustimme vuodenajat oikeaan järjestykseen: talvi-kevät-kesä-syksy.

Maalari maalasi taloa...

..sinistä ja punaista. Luis ja Maia "maalailivat" eilen pihassa vesimaalilla. Hienoksi tuli meidän takapihan aidan ovi. Tästä ovesta viedään roskikset kujalle.


Huom. Uudet Bancroft-koulun hupparit!

"Äiti, paa tää sun blogiin!"
    Miksi on vedellä lotraaminen aina niin hauskaa?