Wednesday, February 9, 2011

Kotiäidin päivä

Töissä ollessa tuli usein mieleen, että kyllä sitä kotonakin viihtyisi. Toisaalta olen aina äitiysvapaiden jälkeen rientänyt riemumielin takaisin töihin. Nyt pitäisi jaksaa kotona kaksi ja puoli vuotta. Kuukauden kotonaolon jälkeen tuntuu, kuin olisi lomalla tai jotain...

...7.00 herätys, aamiainen, pukeminen, eväät // 8.20 Luis naapurin kanssa koulumatkalle // -> aamiaista Maian kanssa, lastenohjelmia, fasetusta, blogausta // 9.30 leikkiä, pyykinpesua ja kuivausta // 10.30 Maia kylpyyn -> yläkerrassa toimiston järjestämistä // 11.30 lounaan valmistusta, tiskejä // 12.00 lounas Maian kanssa // 12.30 blogausta // 13.30 Jenni suihkuun, pue, meikkaa // 14.00 makaronilaatikko uuniin // 15.20 Luisia hakemaan koulusta // 16-17 läksyjä // 18 illallista lasten kanssa // 20 lapset nukkumaan // telkkaria, tietokonetta, aikuisten illallista, viiniä... -> 23

Kotona ei - vasten yleistä haavetta - vain yksinkertaisesti saa paljon mitään aikaan. Jos tahtoo jotain saada aikaan, pitää toimia kuten töissäkin. Pitää suunnitella ja aikatauluttaa. Ja sitten käy niinkuin töissäkin. Jotain muuta tärkeämpää menee suunnitellun työn edelle.

Amerikkaan muuton jälkeen olen lähinnä hoitanut kipeätä, kiukkuista, kiljuvaa Maiaa. Tänään tuntuu ekan kerran, että reipas Maia on palannut.

Tätä typyä on viime viikot syötetty, kun ei muuten olisi saanut mitään kupuunsa. Tyttö on ollut flunssassa kolmatta viikkoa. Tänään Massu söi ITSE, ja sanoi vielä: "Äiti, sä olet maailman paras keitontekijä!"
Maia itse-tekemässään kampauksessa, taustallaan ripustamattomia tauluja.

2 comments:

  1. Eiku ne on Annin tauluja, ajatuksena on, että ripustetaan talvi, kevät, kesä ja syksy - Suomi-vuodenajat vierekkäin.

    ReplyDelete